Tää on ny vähän rishkaapeli tilanne... ku pitäss pyssyy langoilla - ja nää on nii kiikkerii nää kaapelit...
Läträtty viinojen kans. Ja pihlajanmarjojen kans kans kans...
Kävin aamulla viinakaupassa ja ostin maustamatonta viinaa. Niitä oli niin monta hauskannimistä sorttia, että piti kysyä myyjältä neuvoa. Takavasemmalta tuli kyllä myös hyviä neuvoja, ettei kannattais hyvää ainetta marjoihin tuhlata. Valitsin sitten Leijonan - ei liikaa rosentteja eikä alkoholinmakua. Ja taas kuului takavasemmalta, että mitä se sitten hyvää, jos ei ees maistu.
Pihlajanmarjojen poiminta oli mukavaa. Marjoja riipiessä kuuntelin Herra Harakan äänekästä ohjeistusta. Olin ilmeisesti juuri hänen reviirillään ja rikoin törkeästi harakkapiireissä yleistynyttä käsitystä vastaan, etteivät ihmisolennot pihlajanmarjoista piittaa. Saduissakin kerrotaan niiden olevan hyvin happamia. Annoin sen rätkättää ja ilmoitin kerääväni vain 2-3 litraa, mikä määrä oli Suoperän Heikin pihlajanmarjalikööriohjeeseen kirjattu.
Sitten perkasin ja huuhdoin marjat niin hyväksi, että oksat pois - ja lehdet - ja ainakin yksi hehtaarinala koivunsiemeniä (siis jos ne olis kasvattanut koivuiksi asti). Valutuksen jälkeen kaadoin marjat uunipellille ja jo siinä vaiheessa piti hiukan konttailla lattialla. Ovat vikkeliä pirulaisia nuo pihlajanmarjat.
Lempeä uuninlämpö pehmitteli marjat parissa tunnissa suotuisiksi luovuttamaan mehunsa korkeampiin käyttötarkoituksiin. Sitten vaan lusikoin oranssinpunaiset aarteet vauhdilla kuumennettujen purkkien ohi pöydälle ja sieltä kiivaan pyydystyksen jälkeen uudelleen lusikkaan ja salamannopein syötöin lopulta perille purkkeihin. Melkein kaikki sainkin pyydystettyä - loput voidaan sitten illan mittaan nyppiä sukanpohjista ja viikkosiivouksen yhteydessä imurinsuuttimen karvareunuksesta.
Seuraava toimenpide likööriprojektissa olikin sen kalliin viinan kaataminen marjojen päälle peitoksi ja kypsytysaineeksi ihanalle nektarille, jota päästään nauttimaan muutaman kuukauden päästä. "MITÄ??? Kuukausien???" kuului nyt puolestaan takkahuoneen perältä. "Joojoo, mutta haihtuuhan se harvasta korkista siinä ajassa maailman tuuliin..." Äänen alistunut alakulo sai minun kovan sydämeni sulamaan ja tiristelinkin pullon pohjalta hänelle pienet lohdulliset.
Muutaman kuukauden päästä purkkien sisältö siis siivilöidään ja keitellään sokeriliemi (3-5 dl sokeria ja 1-2 dl vettä viinalitraa kohti). Jäähtynyt liemi sekoitetaan marjaviinan kanssa. Pullotetaan. Kääritään lahjaksi annettavaksi - ainakin se toinen pullollinen. Jos muistetaan. Kun ne voi unohtuakin sinne karviaishillojen ja kurkkusalaattipurkkien taakse.
Kun ei she lopputulos, vaan she tekeminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti