tiistai 21. lokakuuta 2014

Neulaspitsiä lehtipeiton reunassa

 



En ole käsityöihminen, mutta näen kudelmia, kuoseja, ompeleita, ornamentteja, lankaisia ja kankaisia materiaaleja, saumoja, sidoksia ja silmukoita.

Nuo pitäis varmaan haravoida pois, mutta en vieläkään malta. Kullankarvainen lehtikuusenneulasmatto ja pörheä, ihanasti kahiseva koivunlehtipeitto virittävät syysriemuani, joka on ollut muutaman viikon syrjään siirrettynä vieläkin ihanampien asioiden tieltä. Keskeistä sanastoa niissä vieläkin ihanammissa ovat esimerkiksi häät ja syyslomalaiset, lentokentän porrasautot ja harmaat Volvot, superpalloleikki ja kirahvin kimakka naukaisu, vesipullojen etiketit ja viinikin, serkkujuhlaideat ja juttutuokiot, aamukahvit ja iltapitsat, rakkaat ihmiset ja monet uudet tuttavuudet, irtopohjavuoat ja Suomenlinnan lauttamatkat, toimivat puhelin- ja fb-yhteydet, onnelliset hetket ja onnet onnettomuuksissa, taas aika-ajoin toimiva kamera ja pienikokoinen, mutta korkealle yltävä koirulainen, kolme kypsää myöhäistomaattia ja kelmeä kaalipatakin, yksi vanha mies ja tuhat tähteä taivaalla. Ja nuo miljoonat neulaset ja lehdet lokaisessa maassa.



























Etupiha ja pihatien reunat on kyllä haravoitu. Takapihalta löytyykin sitten nämä salaiset nautinnonlähteet. Ties vaikka löytyis vielä keväälläkin.
Rannassa on riitettä, mutta sydänala niin lämmin ja sula.



























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti