... tulleen.
Se tekee maiseman ja mielen hiljaiseksi. Se nukuttaa. Se on pehmeä ja valkoinen peitto, jonka alla kaikki voi levähtää. Ainakin semmoinen lumisade ja lumi, jota juuri kävin ulkona ihmettelemässä.
Ehkä se onkin siksi niin ihanaa, kun sitä piti kauan kaivata. Ja sitä on aina talvella ollut.
Joulun tienoossa nousee muutenkin mieletön tapojen orjuus. Kaiken pitää olla niinkuin on aina ennenkin ollut.
Ja se on mukavaa - vaikka oikeasti kaikki ei oliskaan ihan just niinkuin ennen. Niinkun Joni piparkakkutalotalkoissa. Tänä jouluna hän ei taida ehtiä. Enkä tiedä, tehdäänkö mekään piparkakkutaloa.
Mutta:
Juuri uunista nostetun lanttulaatikon nurkasta otin jo lusikalla taivaallisesti tuoksuvan maistiaisen. Lohirullapötköt virittelin varovasti ja suoriksi pakkaseen. Paulan nisua ja voisilmäpullia on pakastin puolillaan - ja Veturinmutkan joulumaa on tsekattu ja ihasteltu. Raunin tekemät joulutähdet ripustan (äpöstän) aattona ohuella langalla kuuseen. Tainan joulukalenteriviestiä odotan saapuvaksi joka aamu vähän yli kahdeksan. Astan tekemän tontun nostan leivinuunin päälle lämpimään loikoilemaan. Sirkan neulomat sukat vedän kauniista paketista suoraan jalkaan - ne edellisjouluiset näyttävätkin jo aika käytetyiltä. Liinan mutkassa odottaa aatonaattona itsetehty leipä tuttua hakijaa. Joululakanat on valittu ja nukkumisjärjestelyt tehty. Eteisen seinällä roikkuu jouluvaloketju ja sohvan alla kiiluu toinen. Linnuille on kokattu saviruukkuihin syötävää. Saralan hevoset ovat myös muistissa. Kirje Joulupukille on kirjoitettava vaikka viimetipassa ja vaikka olis kuinka aikuinen ja kiireinen. Joulukortteja ei hankita eikä kirjoiteta ikinä eikä koskaan ajoissa. Joulun menu koostuu jokaisen perheenjäsenen kertomista must-jutuista ja jostain uudesta kokeilusta (joka useimmiten jääkin yhden kerran kokeiluksi). Joulusaunassa kylvetään pitemmällä kaavalla ja siihen kai se aaton aikataulu aina kaatuukin. Glögiä maistellaan juuri ennen jouluateriaa, vaikka kaikki huojuisivat nälästä ja ruuanhimosta. Ensin syödään ihan hiljaa ja puhumatta - ja vasta kun usko ruuan riittävyydestä on varmistettu, aletaan rauhoittua - ja jutella. Jälkiruokaa on pakko ottaa vähän - siinä on aina luumua. Lahjapaketit avataan yksi kerrallaan. Sitten aletaan haukotella maailman makeimmasti. Joskus käydään kuitenkin vielä ulkona - ainakin ulko-ovella katsomassa tähtivyötä. Tai kuulostamassa räntäsadetta.
Ja niin se joulu tulee ja menee. Toivottavasti lumi kuitenkin pysyy.
Ps. Hokkaidossa olivat saaneet lunta hieman isommalla lapiolla - kahden metrin kinokset eivät ole enää leikin asia. Sellaista määrää ei oikein ymmärrä. 50-80 cm menee ja olisi toiveissa.
