Kuura oli maalannut yön aikana maailman. Tuli niin kiire katsomaan, etten ennättänyt edes takkia matkaan ottamaan... Tähän ikään olisi kunnon ihminen jo ehtinyt oppia pukeutumaan sään mukaan - mutta ei... No, kuuraretki ei sitten venynyt kovin pitkäksi, kun tuli kynsille kylmä.
Metsäkauriit olivat kulkeneet samaa reittiä ja viihtyilleet paljaassa järvenpohjassa. Vesi on harvinaisen matalalla ja rannan heinikko kukoistaa. Olisko tuo nyt sitä veen viljaa?
Eilisiltainen henkäily ja iltateen höyryt ovat kuuroittuneet kasvihuoneen laseihin ja pakkanen piirrellyt niihin omia kuvioitaan. Saapa nähdä, sulattaako marraskuun aurinko kaiken pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti